Esittely
Ensimmäinen kasvattamani pentue syntyi vuonna 2004, mutta ensimmäiset walesinterrierini tulivat minulle jo lapsuudenkodissa asuessani paljon aiemmin. Walesinterrieriin ihastuin ensi näkemältä ja se on aina tuntunut omalta rodulta, joka on minulle hyvin rakas. Vuonna 2010 toiseksi rodukseni tuli bordercollie hakiessani Ruotsista työlinjaisen uroksen. Minulta kysytään usein, että miten tulin valinneeksi kaksi niin erilaista rotua. Itse näen niissä paljon yhtäläisyyksiä. Molemmat rodut ovat aktiivisia ja motivoituneita tekemään töitä.
Koirat ovat kuuluneet elämääni aina ja tokoa harrastin jo ihan pikkutyttönä. Silloin kävin työskentelemässä myös pk-kokeissa oppiakseni lisää. Koirieni kanssa olen vuosien varrella harrastanut ja kokeillut eri lajeja: tokoa, agilityä (SM-tasolla), pelastuskoiratoimintaa (hälyryhmän reservissä), verijälkiä, ID:tä, paimennusta, rally-tokoa ja koiranäyttelyitä. Koira-avusteiset interventiot ovat vahvasti liittyneet työhöni jo 10 vuoden ajan. Olen suorittanut myös ammatillisen hajukoiraohjaajakoulutuksen, jossa työparinani oli nuorempi bordercollieni. Erilaiset koirien nenän käyttöön liittyvät tehtävät koen erittäin kiinnostaviksi ja varmasti tulevaisuudessa tulen keskittymään niihin enemmän.
Kaikista harrastamistani lajeista tärkeimmäksi muodostui agility ja paras opettajani oli maailman suloisin koira, "Roppu" (FIN MVA BH Vicway Laugh). Ihan erilaisia, mutta mahtavia ohjattavia ovat olleet kantanarttuni "Una" (FI MVA FI & EE AVA FI & SE AVA-H Borchorst Gipsy Queen) ja Unan tytär "Superruuvi" (C.I.B POHJ & FI & SE & EE & DK MVA FI & SE & EE AVA FI & SE AVA-H Upos Fabulous Encore) ensimmäisestä pentueestani. Upeita hetkiä, ja yksilö- ja joukkuesuomenmestaruusmitaleita, on ollut ilo jakaa koko kolmikon kanssa.
Ensimmäinen Upos-walesipentue syntyi vuonna 2004 Tanskan tuontinartullemme Unalle. Tästä pentueesta kotiin jäi narttu Superruuvi, joka monipuolisuudessaan oli kaikkea mitä rodulta odotan. Ruuvi oli loistokaveri agilityssä, tokossa, verijäljillä, matkoilla ja arjessa. Se oli myös hyvä jalostusnarttu synnyttäen kaksi suurta pentuetta ja hoitaen ne parhaalla mahdollisella tavalla. Ruuvin jälkeläisiä on näyttelytetty vähän, mutta molemmissa pentueissa on kansainvälisiä valioita ja ryhmäkilpailuissa sijoittuneita.
Suureksi surukseni menetin Ruuvin helmikuussa 2014, jolloin Ruuvilta löytyi isokokoinen kasvain maksasta. Olen elämässäni jo useamman koiran joutunut hyvästelemään, mutta tämä kerta oli yksi elämäni vaikeimpia hetkiä. Yhteistyömme oli niin tiivistä ja ymmärrys välillämme saumaton. Ruuvin menetys on kuitenkin motivoinut minua kasvatustyössäni. Koskaan ei tule toista Ruuvia, mutta tiedän mitä tavoittelen.
Ruuvin menetettyäni odotin kovasti saavani sen tyttärentyttären. Sellaista ei kuitenkaan syntynyt. Kohtalonomaisesti, päivälleen vuosi Ruuvin kuoleman jälkeen, syntyi paimenlinjainen bordercolliepentue, josta minulle tuli valloittava narttupentu Venko. Walesinterrieri ja bordercollie tuntuvat toimivan hyvin yhteen.
Kasvatustyöni on hyvin pienimuotoista ja suunnitelmallista. Teetän vain sellaisia pentueita, joista olisin kiinnostunut jättämään pennun kotiin. Käytän myös ulkomaista jalostusmateriaalia. Omille koirilleni haluan tarjota aktiivisen elämän, joten kotona asuvien koirien määrä on hyvin rajoitettu. Kasvateilleni toivon yhteistyökykyisiä koteja, joissa koira saa olla mukana perheen menoissa ja jotka ovat pitävät yhteyttä läpi koiran elämän.
Koirat ovat kuuluneet elämääni aina ja tokoa harrastin jo ihan pikkutyttönä. Silloin kävin työskentelemässä myös pk-kokeissa oppiakseni lisää. Koirieni kanssa olen vuosien varrella harrastanut ja kokeillut eri lajeja: tokoa, agilityä (SM-tasolla), pelastuskoiratoimintaa (hälyryhmän reservissä), verijälkiä, ID:tä, paimennusta, rally-tokoa ja koiranäyttelyitä. Koira-avusteiset interventiot ovat vahvasti liittyneet työhöni jo 10 vuoden ajan. Olen suorittanut myös ammatillisen hajukoiraohjaajakoulutuksen, jossa työparinani oli nuorempi bordercollieni. Erilaiset koirien nenän käyttöön liittyvät tehtävät koen erittäin kiinnostaviksi ja varmasti tulevaisuudessa tulen keskittymään niihin enemmän.
Kaikista harrastamistani lajeista tärkeimmäksi muodostui agility ja paras opettajani oli maailman suloisin koira, "Roppu" (FIN MVA BH Vicway Laugh). Ihan erilaisia, mutta mahtavia ohjattavia ovat olleet kantanarttuni "Una" (FI MVA FI & EE AVA FI & SE AVA-H Borchorst Gipsy Queen) ja Unan tytär "Superruuvi" (C.I.B POHJ & FI & SE & EE & DK MVA FI & SE & EE AVA FI & SE AVA-H Upos Fabulous Encore) ensimmäisestä pentueestani. Upeita hetkiä, ja yksilö- ja joukkuesuomenmestaruusmitaleita, on ollut ilo jakaa koko kolmikon kanssa.
Ensimmäinen Upos-walesipentue syntyi vuonna 2004 Tanskan tuontinartullemme Unalle. Tästä pentueesta kotiin jäi narttu Superruuvi, joka monipuolisuudessaan oli kaikkea mitä rodulta odotan. Ruuvi oli loistokaveri agilityssä, tokossa, verijäljillä, matkoilla ja arjessa. Se oli myös hyvä jalostusnarttu synnyttäen kaksi suurta pentuetta ja hoitaen ne parhaalla mahdollisella tavalla. Ruuvin jälkeläisiä on näyttelytetty vähän, mutta molemmissa pentueissa on kansainvälisiä valioita ja ryhmäkilpailuissa sijoittuneita.
Suureksi surukseni menetin Ruuvin helmikuussa 2014, jolloin Ruuvilta löytyi isokokoinen kasvain maksasta. Olen elämässäni jo useamman koiran joutunut hyvästelemään, mutta tämä kerta oli yksi elämäni vaikeimpia hetkiä. Yhteistyömme oli niin tiivistä ja ymmärrys välillämme saumaton. Ruuvin menetys on kuitenkin motivoinut minua kasvatustyössäni. Koskaan ei tule toista Ruuvia, mutta tiedän mitä tavoittelen.
Ruuvin menetettyäni odotin kovasti saavani sen tyttärentyttären. Sellaista ei kuitenkaan syntynyt. Kohtalonomaisesti, päivälleen vuosi Ruuvin kuoleman jälkeen, syntyi paimenlinjainen bordercolliepentue, josta minulle tuli valloittava narttupentu Venko. Walesinterrieri ja bordercollie tuntuvat toimivan hyvin yhteen.
Kasvatustyöni on hyvin pienimuotoista ja suunnitelmallista. Teetän vain sellaisia pentueita, joista olisin kiinnostunut jättämään pennun kotiin. Käytän myös ulkomaista jalostusmateriaalia. Omille koirilleni haluan tarjota aktiivisen elämän, joten kotona asuvien koirien määrä on hyvin rajoitettu. Kasvateilleni toivon yhteistyökykyisiä koteja, joissa koira saa olla mukana perheen menoissa ja jotka ovat pitävät yhteyttä läpi koiran elämän.